KKO:1982-II-25
- Asiasanat
- Ulosottolaki, Kuittaus ulosotossa, Kuittaus, Ulosotossa tapahtuva kuittaus
- Tapausvuosi
- 1982
- Antopäivä
- Diaarinumero
- V 79/1684
- Taltio
- 2790/81
Vrt. KKO:1986-I-1
Ulosmittauksen yhteydessä tehty kuittausvaatimus hyväksyttiin VKL 10 ja 28 §:stä sekä KS 33 §:stä ilmenevien oikeusohjeiden nojalla etuoikeutettujen velkojien oikeuden ulosmitattuun saatavaan estämättä kuittausta.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kuhmon nimismiespiirin ulosottoapulainen oli A:n Ranualla vuodelta 1974 maksuunpannun ennakkoveron 10 - 12 erien, vuodelta 1974 maksuunpannun lopullisen veron 1 - 3 erien ja vuodelta 1976 maksuunpantujen työnantajasuoritusten sekä Kuhmossa vuosilta 1977 - 1978 maksuunpantujen työnantajasuoritusten ja vuodelta 1978 maksuunpannun ennakkoveron 2 - 8 erien, jotka kaikki olivat jääneet maksamatta, yhteensä 149 126 markan 25 pennin viivästysseuraamuksineen sekä Keskinäisen Eläkevakuutusyhtiö Kalervon maksamatta jääneiden yrittäjäeläkevakuutusmaksujen yhteensä 9 170 markan 2 pennin viivästyskorkoineen suorittamiseksi 8.2.1979 ulosmitannut A:lta muun muassa Mercedes-Benz L 206 D merkkisen pakettiauton. Koska auto oli ostettu oy B:ltä osamaksukaupalla, Kuhmon piirin nimismies oli 22.2.1979 suorittanut A:n ja yhtiön välillä osamaksukaupasta annetun lain 12 §:n mukaisen tilityksen, jossa A:n hyväksi ostajana oli luettu erotus 5 780 markkaa 21 penniä.
Oy B oli 6.3.1979 päivätyllä kirjeellään pyytänyt nimismieheltä, että yhtiön edellä mainittu velka A:lle kuitattaisiin yhtiön ulosotossa olevan A:lta velkoman 68 356 markan 79 pennin suuruisen vastasaatavan lyhennykseksi ja että tilityksen kohteena ollut auto luovutettaisiin yhtiölle.
Kuhmon piirin nimismies p. 14.3.1979 oli, koska A:n saatava oy B:ltä oli ulosmitattu muiden, yhtiön saatavaan nähden etuoikeutettujen velkojen suorittamiseksi, hylännyt kuittausvaatimuksen.
Tyytymättömänä nimismiehen päätökseen oy B oli Oulun lääninhallitukselle 26.3.1979 saapuneessa valituksessaan, viitaten ulosottolain 2 luvun 18 §:ään lausunut, että sillä oli ensisijainen kuittausoikeus, joka, jos A asetettaisiin konkurssiin, voitaisiin toteuttaa myös konkurssisäännön 33 §:n nojalla. Valituksen johdosta olivat antaneet ulosottoapulainen selityksen, nimismies lausunnon sekä Oulun ja Lapin lääninverovirastot ja 6.4.1979 konkurssiin asetetun A:n konkurssipesä vastauksen.
Oulun lääninhallitus p. 18.6.1979 oli lausunut, että ulosottolain 2 luvun 18 §:n kuittaussäännöksiä voitiin soveltaa vain lainhakumenettelyssä. Koska po. saatavat siihen nähden, että A:n 5 780 markan 21 pennin saatavan suorittamiseksi ei ollut pyydetty ulosottoa, vaikka A:lla osamaksukaupasta annetun lain 16 §:n 2 momentin nojalla olisi ollut siihen oikeus, eivät olleet olleet ulosottotoimin tapahtuvassa täytäntöönpanossa vastakkain, ei oy B:llä ollut ollut oikeutta kuitata tilityksessä syntynyttä velkaansa saatavansa lyhennykseksi. Tämän vuoksi lääninhallitus oli huomioonottaen ulosottolain 9 luvun 1 §:n ja osamaksukaupasta annetun lain 4 §:n 1 momentin sekä konkurssisäännön 10 §:n 2 momentin säännökset hylännyt valituksen.
Vaasan HO, jonka tutkittavaksi oy B oli saattanut asian, p. 23.11.1979 oli, koska yhtiö ei ollut esittänyt selvitystä vastasaamisestaan, eikä ollut väitettykään yhtiön A:lta olevan saatavan perustuvan lainvoimaiseen tuomioon tai päätökseen, jättänyt sen lääninhallituksen päätöksen lopputuloksen varaan.
Oy B pyysi lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. Muutoksenhakemuksessaan yhtiö ilmoitti vastasaamisensa perustuneen Kuhmon piirin nimismiehen 13.7.1978 suorittamaan lainvoimaiseen tilitykseen, jonka pöytäkirja oli toimitettu nimismiehelle täytäntöönpanoa varten jo 11.8.1978 päivätyllä kirjeellä. Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Kalervo, Lapin lääninverovirasto ja A:n konkurssipesä antoivat niiltä pyydetyt vastaukset.
KKO p. myönsi muutoksenhakuluvan ja tutki asian. Oy B oli vaatinut 6.3.1979 päivätyssä kirjeessään Kuhmon piirin nimismiestä suorittamaan kuittauksen yhtiön saatavan täytäntöönpanon yhteydessä. Täytäntöönpanossa ollut yhtiön saatava A:lta 68 356 markkaa 79 penniä oli perustunut 13.7.1978 suoritettuun lainvoimaiseksi jääneeseen osamaksukaupasta annettuun lakiin perustuvaan tilitykseen. Tämä yhtiön kuitattavaksi vaatima A:n saatava oli perustunut 22.2.1979 suoritettuun vastaavanlaiseen tilitykseen. Yhtiön edustajan oltua läsnä viimeksi mainitussa tilityksessä oli valitusaika siitä päättynyt 14.3.1979, jolloin nimismies oli tehnyt yhtiön kuittausvaatimusta koskevan päätöksensä. Näin ollen täytäntöönpanokelpoisiin asiakirjoihin saatavat olivat tuolloin olleet vastakkain.
22.2.1979 suoritetun tilityksen kohteena ollut pakettiauto oli ulosmitattu 8.2.1979 A:lta lääninhallituksen päätöksessä kerrotuista etuoikeutetuista saatavista. Osamaksukaupasta annetun lain 18 §:n 2 momentin mukaan ulosmittaus oli tilityksen jälkeen kohdistunut siinä todettuun A:n saatavaan oy B:ltä.
Saamisoikeuden kuittauksesta ulosmittauksen yhteydessä ei ollut erityissäännöksiä. Oikeuskäytännössä oli perustellusti sovellettu kuittausta koskevia yleisiä sääntöjä. Ulosottolain 4 luvun 30 §:n 1 momentin perusteella sai velkoja panttioikeuden ulosmitattuun saamiseen. Saamisoikeuden panttaukseen taas sovellettiin velkakirjalain 10 §:n mukaan velkakirjan luovutusta koskevia saman lain säännöksiä. Velkakirjalain 28 §:stä ilmenevän oikeusohjeen nojalla, kun otettiin huomioon myös konkurssisäännön 33 §:stä ilmenevät muutoinkin kuin konkurssissa tapahtuvaan kuittaukseen soveltuvat periaatteet, oy B:llä oli oikeus kuitata velkansa A:lle tältä olevan saatavansa lyhennykseksi A:n etuoikeutettujen velkojien oikeuden samaan saatavaan sitä estämättä.
Edellä esitetyn perusteella KKO harkitsi oikeaksi, kumoten nimismiehen, lääninhallituksen ja HO:n asiassa antamat päätökset, suostua oy B:n pyytämään kuittaukseen 14.3.1979 voimaantullein vaikutuksin. Näin ollen oy B:llä oli 22.2.1979 suoritetun tilityksen perusteella oikeus saada haltuunsa kysymyksessä oleva Mercedes-Benz-merkkinen pakettiauto.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen, Heinonen ja Mörä sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Setälä ja Aro